MITEN MUNII LUOMUKANA?

Suomen Siipikarjaliitossa päättyi 2002 maa- ja metsätalousministeriön rahoittama Luomu- ja lattiakanalahanke, jonka tarkoituksena oli selvittää käytännön tiloilta hankitun aineiston avulla, mitkä tekijät heikentävät luomutuotannossa saatuja munintatuloksia suhteessa tavanomaiseen lattiatuotantoon. Varmojen johtopäätösten tekoa rajoittaa kuitenkin aineiston pienuus: tuotantoseuranta-aineistoa oli kuudesta luomukanaerästä (500- 3500 kanaa) ja kuudesta tavanomaisesta (1600-6000 kanaa), kaiken kaikkiaan kanaloita oli hankkeessa mukana 22.

Lattiatuotannossa on mahdollista onnistua ja saavuttaa hyviä tuloksia. Jo tavanomaisessa lattiatuotannossa on kuitenkin monia ongelmia, jotka luomutuotannossa vielä korostuvat. Tulosten vaihtelu eri kanaerien välillä jopa samalla tilalla on tyypillistä.

Hankkeen tuloksia tarkastellessa löytyi muutamia tekijöitä, joissa luomukanaloissa ongelmia herkimmin syntyy – niiden korjaaminen luomutuotannon ehtojen puitteissa ei aina ole edes mahdollista.

Kanalan suunnitteluun panostettava

Tiloilla havaitut ongelmat ilmastoinnin ja lämmityksen suhteen osoittivat, kuinka vaikeaa on suunnitella hyvä ja toimiva lattiakanala. Ainakaan tasapaineilmastointi ei näytä riittävän varmatoimiselta ratkaisulta. Lannan säännöllinen poistaminen paransi ainakin mahdollisuutta pitää ilma hyvänä, ja kanalan lämpötilan pitäminen tuotannon kannalta ihanteellisessa 18-20 asteessa edellyttääkin lannanpoistoa.

Kanalan kalustuksen suunnittelussa ritilän hyppykorkeuden alentaminen voisi vähentää lattiamunintaa. Valaistukseen tulisi järjestää riittävän suuri säätövara lamppujen valotehon säätelyyn eri osissa kanalaa erilaisiksi.

Kana-aines ja nuorikoiden kasvatus

Hankkeen kaikilla luomutiloilla, joilta tuotannonseuranta-aineisto saatiin, oli ruskeita kanoja, mikä vaikeuttaa ongelmien aiheuttajan tulkintaa. Kuitenkin tavanomaisessa tuotannossa olleilla tiloilla ruskeilla kanoilla oli korkeammat kuolleisuusluvut kuin valkoisilla hybrideillä. Ruskea kana oli alttiimpi kasaantumaan ja ehkä myös kannibalismiin. Ruskea kana saattaa myös painavana reagoida herkemmin ritilän korkeuteen ja näin ollen lattiamunintaan. Ruskean kanan suosio on ollut osittain markkinoinnissa hyödynnettyä luonnollisempaa imagoa – pitäisikö ruskealle munalle oikeastaan maksaa erilaista hintaa?

Toinen kanan käyttäytymistä taustatekijänä selittävä asia on kanan kasvatusaikana oppima käyttäytyminen. Valitettavan harvalla tilalla oli tietoa siitä, oliko kasvattamossa ollut riittävästi korkeuseroja, virikkeitä yms. tekijöitä, jotka auttavat kanaa tulemaan hyväksi lattiakanaksi.

Suuret odotukset kohdistuvat jatkossa sekä kana-aineksen jalostukseen, erityisesti lattiatuotantoon soveltuvien hybridien tuloon, että kasvattajatilojen panostukseen paremman lattiakanan saamiseksi. Mutta tällaiset uudistukset tulevat vain munantuotantotilojen vaatimuksesta ja painostuksesta.

Ruokinnan ongelmat ilmeisiä

Luomukanojen rehuseoksen koostaminen on ongelmallista. Ensimmäinen pulma on energia. Luomuviljan laadun vaihtelu ja tavanomaisen rehuöljyn käytön rajoittaminen vaikeuttavat riittävän energiatason saavuttamista ja lisäävät kustannuksia. Erityisesti nuorikkokauden lopussa kanan pitäisi kasvaa vielä painoa, kun jo munintakin on alkamassa – tämä edellyttää riittävää syöntiä ja rehun energiapitoisuutta. Jos kana menettää painoaan muninnan alkaessa, siitä ei tule kestävää munijaa, vaan munintaprosentti laskee nopeasti.

Valkuaisen osalta vaikeutena on oikeanlaisen aminohappokoostumuksen saavuttaminen sallituilla raaka-aineilla. Paineet kohdistuvat teollisen luomutiivisteen valmistajaan, koska kotoisin konstein ei riittävää reseptiä saa aikaiseksi.

Ruokinnan suunnittelun lähtötiedot ovat olennainen tekijä rehustuksen onnistumisessa: viljojen hehtolitrapainon ja valkuaispitoisuuden seuranta, rehun koostumuksen tarkentaminen tulosten perusteella ja kanan syöntimäärän seuraaminen ovat välineitä ruokinnan hallintaan.

Valaistuksen vaikeus

Selkeimpiä eroja luomu- ja tavanomaisissa lattiakanaloissa oli valaistuksen järjestämisessä. Luomutuotannossa pakolliset ikkunat lähes tyystin puuttuivat tavanomaisista kanaloista. Kuitenkin suuremmissa luomukanaloissa oli ikkunoissa usein verhot tai paperit valoa himmentämässä, eivätkä mitatut valotehot niissä juuri poikenneet tavanomaisista kanaloista. Syynä valojen himmentämiseen todettiin usein kannibalismin hillitseminen. Tunnettu tosiasia on kuitenkin, että valo ei aiheuta ongelmia, vaan saattaa olla yhtenä monesta stressitekijästä, jotka yhdessä laukaisevat aggressiivisen reaktion. Pelkkä valojen himmentäminen ei siis poista kannibalismin muita syitä.

Luomukanat ovat väkisinkin tekemisissä luonnonvalon ja luonnollisen päivänpituuden kanssa laidunaikana, ja päivänpituuden muutokset ja varsinkin päivän lyheneminen syksyllä saattavat olla syynä muninnan nopeaan laskuun. Pienemmillä tiloilla kuultiin, että kanat saattoivat lähes lopettaa muninnan syksyn tullen ja noudattivat siis luonnollista vuotuista kiertoa sulkasatoineen. Onko luomutilojen munintaprosenttikäyrän jyrkkä lasku samaa ilmiötä? Tässä aineistossa ei ollut riittävästi eri vuodenaikana alkaneita kanaeriä, jotta johtopäätöksiä voisi tehdä.

Oppirahat kallis tuotantopanos

Suureen eräkohtaiseen vaihteluun oli myös sattumilla osuutta: myrskyn aiheuttamat sähkökatkokset ja kolibakteerin saastuttama kaivovesi dramaattisine vaikutuksineen olisivat mahdollisia myös häkkikanalassa. Vapaana liikkuvilla eläimillä lisäriskejä ovat mm. tukehtuminen, kannibalismi, petojen saaliiksi joutuminen. Lisäksi luomutuotannossa laiduntaminen saattaa lisätä tauti- ja loisriskiä, vaikka sitä ei tässä selvityksessä erityisesti selvitetty.

Erään tilan kommentti – jokaisen erän jälkeen olemme viisaampia – kuvaa hyvin tilannetta. Ongelmat tiloilla vaihtelevat, mistään ei löydy valmista vastausta, vaan pitää itse tutkia ja ymmärtää syitä ja seurauksia.

Ongelmat usean osatekijän summa

Kanalan tuotantotulos riippuu monesta osatekijästä. Jokin yksittäinen stressitekijä ei välttämättä vaikuta tuotoksia alentavasti, mutta kun tekijöitä on useita, saattavat pienetkin tekijät laukaista suuria ongelmia. Tuotantoerojen syynä voisikin olla erilaisten pienten osastressien summa: kun ruokinnassa on pientä epätasapainoa ja ilmakin huonoa, voi luonnonvalon kirkkaus tuntua kanasta kovin stressaavalta.

Eri tekijöiden vaikutuksia olisi helpompi tulkita, jos seurantatietoja olisi enemmän. Tulkitsemalla munintakauden aikaisia tuloksia ja vertaamalla niitä tuotantokauden aikana tapahtuneisiin muutoksiin, voitaisiin jo tilalla päätellä muutosten merkitystä. Karjantarkkailun tunnuslause ”mitä mittaat, sitä voit parantaa” koskee myös kanatiloja.

Tulokset vaikuttavat kannattavuuteen

Luomutuotanto on toistaiseksi kannattavaa, vaikka tuotantotulokset ovat heikommat kuin tavanomaisessa lattiatuotannossa, ja kiinteät kustannuksetkin korkeammat kuin tavanomaisessa lattiakanalassa. Luomukananmunan hintaero tavanomaiseen lattiatuotettuun munaan nähden onkin poikkeuksellisen korkea verrattuna muihin luomutuoteryhmiin. Hintaeron suurin syy lieneekin tavanomaisen kananmunan erittäin alhainen hinta. Tuotannon edelleen kasvaessa häämöttää myös ylituotannon vaara. Tämän hankkeen tuottamilla keskimääräisillä tuotannon tunnusluvuilla ei kannattavuus kestä hinnan laskua.

Lisätietoja:

Suomen Siipikarjaliitto: Miten munii luomukana? Luomu- ja lattiakanalahankkeen loppuraportti, laatinut Anna Setälä

Anna Setälä, s-posti anna.setala@lailanet.fi puh. 050-5273918